Sinä uskot,
että rakkaus on
ansa.
Harmaata sementtiä
jähmettymässä ympärillesi.
Lepositeitä ja pakkopaitaa,
umpeen muurattuja ikkunoita
ja piikkilankaa.
Sinä pakenet ja piiloudut,
lukitset itsesi pimeimpään kellariin,
ettei rakkaus löytäisi sinua.

Minun rakkauteni kirkastaa värit ja tekee kevyeksi.
Se rikkoo muurit, katkoo kalterit ja murtaa kaikki lukot. 
Minun rakkauteni laulaa korkealla mäellä, kuuluvalla äänellä,
laulaa ja nauraa,
iloitsee.
Tuulen mukana se tanssii luoksesi
ja kuiskuttelee korvaasi:
Tässä, ota.
Uskallatko maistaa?