Pyysit: Kerro jotain itsestäsi.

Olin sanaton.

Luulin, että olemassaoloni riittää.

 

 

Nyt

Pysäytetään kello ja käännetään kalenteri
avataan kaapit ja komerot
tyhjennetään korit ja lipaston laatikot.
Heitetään tarpeeton pois.
Tuuletetaan.
Nauretaan päin naamaa
virheellisille totuuksille.

Olen varma.
Elämä on nyt.

 

 

Entä nyt

Mitä minä sinulta saan
ja mitä sinulle annan
mitä etsimme
mitä toivoimme.
Syksy huhuilee pihapuissa
ja kissa söi
kesän viimeisen västäräkin
ja kaikki kysymykset
ja kaikki vastaukset
sikinsokin levinneinä
pitkin puutarhaa...

Minä seison henkeä pidätellen
koivujen katveessa
enkä tiedä
missä koti on.

Tähäkö on tultu

Yö ei odota meitä enää,
armollinen pimeys lipuu hitaasti ulottuvilta
ja valo paljastaa jokaisen elämänrypyn,
jokaisen epäröinnin pilkahduksen.
Hymyillään, ja silti,
tuijotetaan toistemme virheisiin,
painetaan muistiin heikot kohdat
arpeutuneet haavat
kipupisteet.
Nouseva aurinko sivelee ympärillemme
kultaa ja hopeaa, 
mutta me emme sitä näe.