30 Avara
Pirtti
Avara pirtti, talon levyinen.
Kolme ikkunaa kylälle,
yksi pihamaalle ja yksi pelloille.
Auringon kurkistus kirkastaa
räsymattojen raidat
ja paljastaa parven pölyhiukkasia.
Harmaaksi maalattu lautalattia,
uusittiin kun olin lapsi.
Aikuisena itse paikkamaalasin,
sivelin samaa harmaata keinutuolin jalaksenjälkiin.
Lattialaudat
tirskahtelevat ilosta askelten alla.
Teet elämästäsi vaikeaa.
Aamulla pakkasmittari nollassa,
et laita kalsareita
ja myöhemmin valitat, että palelee.
Ajattelet,
että sinun täytyy
vaikka joku väittää: sinä saat.
Sinun lasisi ei ole koskaan puoliksi täysi.
Tilaat vielä yhden
ja huomenna
tuskailet krapulaa.
Kun mitään menetettävää
ei enää ole,
sinun on hypättävä ennenkuin putoat.
Sinun on hypättävä
ennen kuin
toivottomuus sysää sinut mustaan kuiluun,
luovuttaminen painaa kasvosi maahan
ja muta tukkii silmät, suun ja nenän.
Sinun on koottava voimasi
ja vielä kerran
uskaltaa
uskoa
ihmeeseen.
Tulen yövuorosta.
Koira on paskonut olohuoneen matolle töissä ollessani.
Palelee.
Öljy loppui viime viikolla eikä uutta ole vielä tullut.
Käyn kusettamassa koiran. Haen samalla postin: sähköyhtiö ilmoittaa sähkön hinnan nousseen.
Yritän nukkua. Moottorisahan epätasainen ujellus katkoo uneni.
Joku tekee polttopuita.
Sattumaako? Tiedän:
toisinaan Jumalat
vitsailevat.
Aamuisin
isä veti mustat kontiot jalkaansa ja lähti navettatöihin.
Isän taskussa oli reikä,
ja toisinan
kolikot karkasivat lompakosta, vetoketjun välistä.
Iltaisin,
isän riisuessa saappaitaan, me lapset odotimme kuuluuko kilahduksia.
Toisinaan navetan haju leijaili saappaiden mukana tupaan.
Isä sanoi,
raha haisee.
Kiloina, euroina, bitteinä
vai tuoksuina,
ääninä,
kuvina?
Muistot, ajatukset, tunnelmat.
Ratkaiseeko se mitä saat
vai mitä itsestäsi annat.
Samanlaiset kokemukset
vai erilaisuuden viehätys.
Tapa ajatella asioitaa tai olla ajattelematta.
Tekeekö halu ystävyyteen ystävyydestä jotenkin jalompaa kuin tarve.
Ei joki kysele rantakiviltä
että sopisiko kylkeäsi hiukan hioa,
tai että
miksi joki on joki ja kivi on kivi
ja mitä joki ja kivi ylipäätään tekevät yhdessä.
Joki vain kohisee iloisesti kivien välistä
ja kivet
myhäilevät tyytyväisinä.
Sinä uskot,
että rakkaus on ansa.
Harmaata sementtiä
jähmettymässä ympärillesi.
Lepositeitä ja pakkopaitaa,
umpeen muurattuja ikkunoita
ja piikkilankaa.
Sinä pakenet ja piiloudut,
lukitset itsesi pimeimpään kellariin,
ettei rakkaus löytäisi sinua.
Minun rakkauteni kirkastaa värit ja tekee kevyeksi.
Se rikkoo muurit, katkoo kalterit ja murtaa kaikki lukot.
Minun rakkauteni laulaa korkealla mäellä, kuuluvalla äänellä,
laulaa ja nauraa, iloitsee.
Tuulen mukana se tanssii luoksesi
ja kuiskuttelee korvaasi:
Tässä, ota.
Uskallatko maistaa?
Kanssasi
Minusta on tullut kokonainen ja vahva,
minä jaksan, ja pystyn
ja osaan.
Tiedän mikä on kaunista ja hyvää,
miltä maistuvat kirpeät talviaamut
siniset hetket
yön hiljaisuus.
Osaan sanoa oikeat sanat,
enkä yhtään väärää.
Voin olla hiljaa ja kuunnella
mitä kissa kertoo kehrätessään.
kuinka talven ensimmäiset lumihiutaleet putoilevat taivaalta
ja sulavat lämpimään maahan,
mitä sydämesi minulle kuiskaa...
Eikä mikään,
ei mikään, ei koskaan
ole ikuista.
Kuume
jäykistää lihaksia
vetää niveliä koukkuun
saa posket punoittamaan ja tekee hengityksen polttavaksi.
Pelkällä tahdonvoimalla raahaan pienen perseeni, koiran ja kolme laukkua autoon.
Edessä yli kolmesataa kilometriä pelkkää Pohjanmaata
lakeuksilta lakeuksille
Rakkauren tähären.
Tiedän.
kun saavun perille
sanot lempeästi:
Näytät hirveältä.
Saalis
Hukun silmiisi kun katsot minuun
naurusi
kuin kissan kotoinen kehräys
Venyttelet laiskasti sohvallani
ja minä
kuin kesy talitintti lintulaudalla
pyrähtelen ympäriinsä
osaamatta varoa
Pudottele suustasi
kauniita sanoja
ja ne ponnahtelevat lattialta
kirjavan superpallon lailla
mikä mihinkin suuntaan
aiheuttaen iloa ja hämmennystä.
Mutta se kaunein sana,
kuiskaa se korvaani,
ja sydämeni
pompahtelee sinulle.
Ei lupia kysellyt vaan tanssiin vei.
Kun armoa pyysin,
se sanoi ei:
Sinä tanssit niinkuin
minä sinua vien.
Minä askeleet määrään ja tahdin.
Sinä tanssit vaikka sua pelottais
sinä tanssit vaikka sua väsyttäis.
Tää tanssi on meidän yhteinen,
tää tanssi on meidän,
ikuinen.
Ja kipu kiidätti yli parketin,
minä mukana liidin, välillä itkinkin.
Vaan vauhdissa pysyin ja pystypäin
käyn tanssiin seuraavaan.
On askeleet tutut, ja vuosien varmuus,
en armoa pyytele, sitä tarvitse en.
Minä tanssin vaikka mua pelottais,
minä tanssin vaikka mua väsyttäis.
Tää tanssi on meidän, tiedänhän sen,
tää tanssi on meidän, mä osaan jo sen.
Ovi on auki leivintupaan.
Aika on syönyt kynnyksen matalaksi.
Astun peremmälle ja hipaisen vahingossa kylmän uunin kylkeä.
Elämän väsyttämä lattia voihkaisee askeleen alla.
Ovenkarmissa
puukolla painetut kasvun merkit
erottuvat vielä selvästi.
Tuore maali tuoksuu.
Veli on remontoinut,
erottanut leivintuvasta
pienen kamarin.
Tekee huonetta
vauvalle.
Yhteiskunnan perusyksikkö on perhe.
Tähän perheeseen kuuluu
Katti, kissa ja koiruus.
Fengshui on pielessä:
kissalta löytyi punkki.
Kirpeä syysaamu,
lehdet loistavat punaisina,
sänkipelloilla kullan kimallus.
Kauhajoella
ei aurinko
lämmitä tänään.
Hiljaisuus pitää minua otteessaan.
Tahmaisilla kourillaan
sulki kaihtimet.
Ei paista päivä sisään.
Ei tihku ilo
ikkunan pielistä.
Ei kanna askel ovelle.
Ei laula linnut,
tuuli soita säveliä.
Mykkänä puhelin
povitaskussa,
sydämen päällä.
Se veti jalkaansa pitsileggingsit ja pinkit crocksit,
suki sinistä tukkaansa,
nappasi aurinkolasit päähän
ja sanoi:
Valmis.
47: kuvahaaste (vene ja laituri)
Purjeveneet,
kuin joutsenet,
lipuivat kevyesti ulapalla.
Pullistelevat ylpeästi purjeitaan aurinkoisessa säässä
keräsivät huomiota,
keimailivat.
Luulivat,
sataman kaikki
tervantuoksuiset soutuveneet
katselevat kateellisena.
Äkkiä nousi myrsky.
Nolla
ei ole mitään,
yksi on jo jotain
ja ykköstä seuraa luku kaksi
ja kaksi itsenäistä ykköstä
voidaan jakaa tai kertoa toisillaan
ja vastaus on silti yksi,
parisuhteen monadi,
yhtenäisyyden, eheyden symboli,
kahdesta tulee yksi.
Ne surullisen kuuluisat salarakkaat,
toiset naiset ja kolmannet pyörät,
varapatjat, serkkutytöt, hetkenhuumat
etsikööt omat ykkösensä.
Minä en suostu jakamaan,
en tyydy puolikkaisiin,
tässä aurinkokunnassa
loistan vain minä.
Syysleimu kukkii naapurissa
kukkii pitkään ja runsaasti
kestää pientä halla, sadetta ja tuulta
Saa se leimuta.
Ruskoliljan värinen koira
söi keväällä kukkasipulit.
Kesällä
ei kukkinut mikään.
Koneet helpottavat elämää.
Tai ainakin uskomme niin.
Lehtipuhaltimelle
on ominaista erittäin korkea melutaso.
Akka ja harava
pystyvät
samaan.
Lauantai
Heti aamusta
pihalta kuuluu
mattopiiskan tarmokkaat läjähdykset.
Naapurinrouva tamppaa mattonsa
ja vuodevaatteensa
siniset peitteet sievässä rivissä.
Minä istun keittiössä ja syön salmiakkia.
Tuuletusta
minäkin tarvitsisin.
Pihlajat hehkuvat punaisina
odottavat tilhiä.
Muistelen kesää
rommirusinan maku huulilla.
Aurinko pilkistää verhonraosta.
Jossain surisee kärpänen.
Koira heilauttaa häntäänsä
ja pölyhiukkaset aloittavat villin tanssin.
Tanssikaa vain.
Tänään nautin joutenolosta.
Kärpänen viihdyttäköön koiraa.
Huoltoasemalla
ei ole sunnuntaisin hedelmiä,
leipähyllyt huutavat tyhjyyttään
ja maitokin loppuu ennen iltaa.
Kahvion pöydällä lojuu
vanhat lehdet.
Kylän äijillä
aina tuoreet uutiset
Kas kummaa, mikä kunta.
Tulijalla,
juurtumisen paikassa,
juuret pysyvät pinnassa.
Paljasjalkaiset eivät perunapelloiltaan muuta maailmaa erota.
Pohjois-pohjalaista lakeutta parhaimmillaan
pellonreunaan pakattuna vieriviereen omakotitaloja.
Kaupunkimaista asumista maaseudun rauhassa
molemmista huonot puolet.
Onneksi
ylijäämäperunoista
pestään vodkaa.
*Viinatehdas on rakennettu vanhan pesulan tiloihin.
Nuorena
nukkumatti oli muuttanut pysyvästi naapuriin
ja unihiekka pöllysi laskemattomien lampaiden silmiin.
Sisäinen kello löi jatkuvasti keskipäivää,
jalat tahtoivat juosta ja ajatus lentää.
Unissani
jaksan vielä
valvoa pitkään.
yöpaidassa
iltapäivällä
iho kiiltää rasvaisena
kupissa kahvia
jääkaappi tyhjä
jalkapohjia pakottaa
yötyön puolijuoksua otetut askeleet.
Huomenna matkustan luoksesi
Pohjanmaalta
Pohjanmaalle
Me
rakennamme patsaita,
monumenttejä,
jotta muistaisimme.
Kaarnavenepoika
Mihin purtesi lasket,
kestääkö veneesi koskien kuohut.
Muututko kiveksi kivien rinnalla.
Katti, kissa ja koiruus
ei perhettämme vaivaa poikuus.
Korvantaukset kuivat koko porukalla,
sen todistaa myös koira Malla.
Kun tuli ensikiima ja verta tiputteli
se päässään ajatusta kehitteli:
"Kun vatsahaavaan lääkkeeksi käy laastari, tai pari...."
Ja pisti paremmaksi
söi tamponeja kaksi!
Olen
kivenä kengässä
koruna kaulalla
murikoina, järkäleinä, siruina, sorana
kalkkina ja graniittina.
Kivellä on kiven tahto.
Saako olla
paperi vai sakset?
Keskinkertainen keskiviikko
Lihavoitu aamuäreys nosti päätään
sipaisi päälleen kursiiviset työvaatteet
ja tunnelmaa alleviivatakseen paiskasi oven
voimiensa takaa
takanaan kiinni.
Fonteista komiikka kaukana.
Kuusitoistavuotiaana
ammatinvalinnanohjaajalla
psykologi ei katsonut silmiin.
Järjesti yhä uudelleen ja uudelleen
kuulakärkikynän, viivottimen ja paperiveisen
suoraan linjaan
kirjoitusalustan kanssa.
Minun maailmassani ei viivotinta tunneta.
Linjat voi piirtää vapaalla kädellä,
ja jos menee liikaa vinoon
aina voi viereen piirtää uuden,
vähän suoremman.
Kirjekuoret reviään auki.
Toisinaan innokkaasti,
malttamattomana
toisinaan hitaasti ja huolellisesti,
nautiskellen.
Testit kertoivat
sosiaaliala tai taide.
Valitsin sosiaalialan,
psykologi kiitti käynnistä.
Kissankarvat kutittavat nenää
sängyn alla vaanivat pölypunkit kasvaneet niin suuriksi, että pelkään nilkkojeni puolesta.
Tiskivuori ilkkuu keittiössä:
Muistathan, että täällä asuu vain yksi ihminen.
Rintaliivit kirjahyllyssä,
koiran suusta pelastetut,
unohtuivat siihen joskus viimeviikolla.
Eteisen lattialla
sandaalit ja syyssaappaat sopuisasti sikinsokin.
Ei voi edetä pienin askelin,
tarvitaan valkotornado.
Vai mikä se nyt oli.
Ohjelmassa
varsinainen reality show.
Kirjoituspöydän laatikossa
epämääräiset paperit epämääräisessä järjestyksessä
ja pöydällä lojuu pääsiäiskortit ja kesä-ale mainokset sulassa sovussa.
Likapyykit eivät pese itse itseään
eivätkä koiranruokapurkit kävele kierrätyspisteelle,
sinne on sentää matkaa 500 metriä,
ja pihalla seisoo kaksi vakavaa naista
kyselevät huolestuttaako ympäristöasiat
ja olenko ajatellut maailmanloppua,
tyrkkäävät lehtisiä käteeni.
Mennessäni
vien ne
paperinkeräykseen.
Hoidon porrastus
luukulta luukulle
tarpeeenarvioinnista tarpeenarvioinnin arviointiin
Palveluketjut
jokainen ketju on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki.
Alkossa myyjä sentään hymyilee.
Viettelys
Viettelen sinut sanoilla
rakkaudesta rakennetuilla lauseilla.
Äänettömästi hivuttaudun
kepeillä lauseilla
mielesi maisemiin.
Kiedon sinut runoni sisään.
Teen olosi mukavaksi
turvalliseksi.
Tunnetko,
kuinka hitaasti liukuu
käteni runona
paitasi alle.
Välimerkit väärissä paikoissa
housunnappeja hapuillen.
Puolikkaat lauseet
hyväilevät niskaasi
ja jokainen piste on
suudelma ihollesi
Pilkut pieniä lipaisuja
alavatsaan.
Jokainen tavu
tuo sinut lähemmäs
ja pian
aivan pian
seuraat rytmiäni.
Kotiinpäin
Miten täällä voi rakastaa.
Miten kasvattaa juuret tasamaalle,
aavoille, paljaille lakeuksille.
Kesällä
perunapelloilta tuulen mukana lentävä multa
peittää kaiken mustalla muralla.
Talvella
tieti nietostuvat pumpulilumesta
ja tuuli puhaltaa sieluun kylmää viimaa.
Ja ihmiset.
sulkeutuvat visuksi piiriksi,
tulijat ulkopuolelle jättäen.
Elävät Siionin virsistä,
perunoista ja metallista.
Minä kaipaan metsän siimekseen,
mäen harjalle, jokirantaan,
suomaahan tai savikkoon.
Rosoisen miehen rinnalle,
pihapihlajan lempeään varjoon,
omasta metsästä haetun
joulukuusen tuoksuun.
Rakkauden piiriin,
joka yltää
kirkolta kotiin.
Lokakuun alku.
Naapuri on laittanut siniset jouluvalot ikkunaan
syysasterit kiljuvat kukkapenkissä:
Ei vielä.
Kulttuurissamme vuorokausi vaihtuu keskiyöllä
silloin kun olemme kääntäneet kasvomme poispäin auringosta
kun ihmissudet ja vampyyrit juhlivat.
Tarinat kertovat
aamuyöllä punnitaan
kuka jaksaa vielä nousta uuteen päivään.
Keinovalon kelmeässä loisteessa
suden hetki ei kelloa katso.
Toivotalkoot: reilu kunta
Sydämesi puolella, äänestä kotiasi.
Rohkeutta on... vakaumuksena välittäminen.
Lehdessä otsikko:
Koulu suljettiin uhkauksen vuoksi.
Aikoinaan sanottiin
lapsissa on tulevaisuus.
Uskaltaako enää kysyä
millainen?
Kahvikutsut hiekkalaatikolla
tarjolla
savikakkuja kera voikukkien,
kupissa kuravettä ja unikonsiemeniä.
Mehiläiset pörräävät ympärillä
ja jalat
puutuvat epämukavassa asennossa.
Kutsujen emäntä liihottaa ympäriinsä liian pienessä mekossa,
puhuu mairealla äänellä
tarjoilee
liitoitellun kohteliaasti
apilankukkakärpäskeittoa.
Minä hymyilen,
kehun kattauksen.
Otan kahvia lisää.
Ilmassa
todellista juhlan tuntua.
Aamuisin
lukee lehdestä vain otsikot
ja juo pikakahvia.
Töihin mennessä ottaa pidempiä askeleita,
että ehtisi enemmän.
Kotiintultua siivoaa,
ettei huomenna tarvitse.
Maksaa laskut hyvissä ajoin,
ostaa joululahjat elokuussa,
suunnittelee kesäloman tammikuussa.
Kello aina pari minuuttia edellä.
Menee ajoissa nukkumaan
että huominen tulisi nopeammin.
Kun huominen tulee
lukee lehdestä vain otsikot
ja juo pikakahvia.
Siirtää kelloa eteenpäin.
Askel lyhenee kuitenkin.
