Kylätiellä

 

Siellä se seisoo,

mäen harjalla, ryhdikkäänä.

Kermanvaaleat seinät loistavat lopukesän auringossa.

Aika kutisti aitan,

haalisti navetan punaiset seinät,

venytti pihamännyt pitkiksi.

Vaan talo jatkaa niinkuin ennenkin.

Katselee laaksoon julistaen:

tämä maisema on minun.

 

 

 

 

Maitolaituri

Maitolaituri nököttää tienlaidassa,

keltainen maali rapistunut

Lahonneet jalat katkaistiin vuosia sitten.

Nököttää kivet nurkkiensa alla,

ikäänkuin häpeissään...

 

Jostain pulpahtaa mielikuva:

Lauma laihoja lapsia,

pieniä ja vikkeliä

juoksee paljain varpain mäkeä alas.

Norsunnahkaisia jalkapohjia

lioteltiin iltaisin pesuvadissa.

Isä kaivoi puukonkärjellä tikkuja

ja raakkui

Vaak, vaak, varissaappaat.

 

Kävelykenkiäni ei ole tehty juoksemiseen,

puristavat vaivaisenluita.

 

Navettapolulla

Äiti pyyhki märkiä käsiään esiliinaan,

venytti kaulaansa pitkäksi, jännitti huuliaan:

Pryyyiitänne pypryyyyyyyi!

Lehmänkello kilkkasi, sähköpaimen napsui,

kuivaamo hurisi ja vilja tuoksui.

Vaan ei kuki enää peruna,

latomerestä jäljellä satunnaisia valkoisia pyöröpaaleja.

Kellarin katto romahtanut,

navetan kivijalka hassusti vinksallaan.

Pihatietä kävellessä

savi tarttuu ikävästi kengänpohjiin.

 

 

Pihalta porstuaan

 

Liuskekivilaatoilta betoniportaille,

kivijalassa railo,

se on ollut siinä aina.

Aurinko on piirtänyt terassin paneeliseinään

pakkasmittarin pyöreät ääriviivat.

Vääntynyt ovi vaihdettu uuteen, valkoiseen.

Ei puhalla tuuli ovenraosta,

pitää lämpimän sisällä.

Avautuu kevyesti, narisematta.

Helppo on kulkea sisään ja ulos.

 

Keittiössä

 

Sunnuntaiaamuisin riisivelliä

viikolla perunoita ja kastiketta, keittoja.

Lauantaisin äiti leipoi rieskaa ja pullaa,

lämpimiä, pyöreitä pullia.

Kaiversimme niihin kolon, voita ja sokeria varten.

 

Veljen kihlajaiskahvilla

pöydässä voileipäkakkua.

Muistan,

en saa vieläkään

pullistani pyöreitä.

 

Leivintupa

Ovi on auki leivintupaan.

Aika on syönyt kynnyksen matalaksi.

Astun peremmälle ja hipaisen vahingossa uunin kylmää kylkeä.

Elämän väsyttämä lattia voihkaisee askeleen alla.

Ovenkarmissa

puukolla painetut kasvun merkit

erottuvat vielä selvästi.

Tuore maali tuoksuu.

Veli on remontoinut,

erottanut leivintuvasta

pienen kamarin.

Tekee huonetta

vauvalle.

 

 

Pirtti

Avara pirtti, talon levyinen.

Kolme ikkunaa kylälle,

yksi pihamaalle ja yksi pelloille.

Auringon kurkistus kirkastaa

räsymattojen raidat

ja paljastaa parven pölyhiukkasia.

 

Harmaaksi maalattu lautalattia,

uusittiin kun olin lapsi.

Aikuisena itse paikkamaalasin,

sivelin samaa harmaata keinutuolin jalaksenjälkiin.

Lattialaudat

tirskahtelivat ilosta.

 

 

 

Kengät

Aamuisin
isä veti mustat kontiot jalkaansa ja lähti navettatöihin.
Isän taskussa oli reikä,
ja toisinan
kolikot karkasivat lompakosta, vetoketjun välistä.
 
Iltaisin,
isän riisuessa saappaitaan, me lapset odotimme kuuluuko kilahduksia.
Toisinaan navetan haju leijaili saappaiden mukana tupaan.
Isä sanoi,
 raha haisee.

 

 

 

 

 

 

Aitan takana

 

Kutistuneen aitan takana

peltitynnyreitä, rautaromua,

autonrenkaita, muovinriekaleita.

Ruostuneessa metallirungossa

himmeästi erottuvat kirjaimet: Jopo.

Vieressä

voikukat kukkivat

kirkkaankeltaisina.