Lintujen muuttoreitit tähtiin kirjoitettu.
Delffiinien laulu tanssia ääniaalloilla.
Lepakot kaikuluotaimineen.
Ja minä,
luotan sydämeen ja navigaattoriin,
moottorin huristessa
hirviaitojen vilistessä molemmin puolin.
Sateliittitaivaan alla
lasianpyyhkijöiden rytmin vaiettua
sydämeni ääni:
Olet saapunut kohteeseen.
Vesi on kiltti kivelle
silittää ja hyväilee,
hioo särmät.
Sinä teet saman minulle.
Kilttien tyttöjen
kipsiin valetut hymyt
murenevat
miesten taskuissa ja palkkaneuvotteluissa.
Ja ne vähemmän kiltit,
ne ulvovat suureen ääneen kutsuen laumaansa kokoon,
murisevat hampaansa paljastaen,
paiskovat ovea kiinni ja auki
pääsemättä koskaan kynnyksen yli.
Ja me muut,
me pidämme naaman peruslukemilla,
kulmahampaat terävinä.
Valmiina.
103: Tekstihaaste (Joona Kivirinta)
Salaisuusko painaa pään kumaraan,
kasvattaa pitkän otsatukan
naulaa katseen pöytään, seinään, oveen
kaikesta ohi.
Saako salaisuus jalat maitohapoille,
tekee hymyistä jähmeitä.
Mustelmat työtoverin käsivarressa. Taas.
Katson pöytään, seinään
johonkin ohi.
Kuka jaksaa uskoa enää ovenpieliin.
Lepääkö salaisuus kahvihuoneen pöydällä.
Minä en kyse
etkä sinä kerro.
Huomaammeko jonakin päivänä,
että pöytä on uponnut lattiaan.
Helppo on sanoa
aivan sama ja ei se minulle kuulu,
omapahan on asiansa.
Helppo on panna pää pensaaseen, ummistaa silmät tai katsoa muulle.
Helppo ostaa uusi turvalukko, panna verhot kiinni,
laittaa stereot isommalle, ettei ääni kuulu.
Suljetko pahan ulos vai sisään.?
Tyrnäväjoessa
on samea vesi.
Joki on suhteellisen pieni,
Erottamattomat -elokuvassa jokea levennettiin.
Sanotaan:
Älä mene merta edemmäs
ja syvissä vesissä suuret kalat.
Tyrnäväjokeen
istutettiin taimenta.
Minulla mies
Laihialta
Maniaa
Mielenkivut hehkuna silmissä, kiihkona rinnassa.
Vauhtia, sykettä, poltetta.
Paljon, paljon kaikkea
ja vähän vielä lisää.
Eikä vauhtia voi pysäyttää mikään!
Kun kiihko on mennyt maailma kaatuu.
Runotorstain haaste 99: Iho
Ikämuutokset iholla alkavat
30 vuoden iässä.
Iho ohenee, kimmoisuus vähenee, tulee ryppyjä.
Kipu ja kylmyys, lämpö ja kosketus. Paine.
Minun ihoni tuntee.
Hipaisusi saa hymyyn,
piirtää naururuppyjä silmäkulmiini.
Saa surut hilseilemään,
putoamaan pois.
Elämän edessä
Kesä. Vettä satoi ja paleli.
Tietokone hajosi ja korjattiin. Hankin navigaattorin.
Lähisukulainen kuoli ja haudattiin. Eli kokonaisen elämän.
Koiruus taantui pennuksi jälleen, pissaili sisälle.
Kalenterin mukaan on jo syksy. Vettä sataa ja palelee.
Veli meni naimisiin. Koiralla on juoksuaika.
Aloitan opiskelun työn ohessa.
Rakkaus kukoistaa kahden asunnon loukussa ja välimatka rassaa.
Tälläista tämä on, keskeneräinen elämä. Navigointia.
Biologisen kelloni kuiske
kuin palovaroittimen piippaus
liekkien jo lyödessä laipioon.
