Ei lupia kysellyt vaan tanssiin vei.
Kun armoa pyysin,
se sanoi ei:
Sinä tanssit niinkuin minä sinua vien.
Minä askeleet määrään ja tahdin.
Sinä tanssit vaikka sua pelottais
sinä tanssit vaikka sua väsyttäis.
Tää tanssi on meidän yhteinen,
tää tanssi on meidän,
ikuinen.
Ja kipu kiidätti yli parketin,
minä mukana liidin, välillä itkinkin.
Vaan vauhdissa pysyin ja pystypäin
käyn tanssiin seuraavaan.
On askeleet tutut, ja vuosien varmuus,
en armoa pyytele, sitä tarvitse en.
Minä tanssin vaikka mua pelottais,
minä tanssin vaikka mua väsyttäis.
Tää tanssi on meidän, tiedänhän sen,
tää tanssi on meidän,
mä osaan jo sen.
