Sukulaistyttöni (4v) on pohtinut viimeisen vuoden aikana paljon perhettä. Hän laskee perheeseensä enimmillään sisaruksensa äitinsä, isänsä (joka asuu eri osoitteessa), heidän koiransa, minut, minun kotieläimeni ja minun miesystäväni (joka asuu eri paikkakunnalla), isovelun kaverin... Ja vastaavasti toisinaan hänen perheeseensä ei kuulu kuin hän, äippä ja sisarukset. Olin ostosreissulla kyseisen Tinttaran kanssa ja marketin käytävällä puhelinliittymämyyjä pompahti jostakin eteeni ja kyseli: "Onkos teidän perheessä liittymäasiat kunnossa?" Minä yritin sivuuttaa myyjän vastaamalla nopeasti ja lyhyesti: "On." Tinttara kuitenkin iski kantapäänsä tiukasti maahan ja kysyi minulta: "Oletko sinä teidän Perhe?" "Kyllä. Minä olen meidän Perhe."  "Vautsi." sanoi Tinttara ja jatkoi matkaa.

Yhteiskunnan perusyksikkö on perhe. Perheen tarkoitus on huolehtia omistaan, niinkuin eläimetkin huolehtivat laumastaan. Onko perheen yhteiskunnallinen merkitys muuttunut? Maatalaousyhteiskunnassa perhe hoiti itse sisäisellä työnjaolla suuren osan terveys- sosiaalipalveluista. Perheeseen kuului mummot, paapat, miniät ja toisinaan serkunkumminkaimatkin. Perhekoon pienenemisen ja perheen aikuisten (varsinkin naisten) siirryttyä kodin ulkopuolelle töihin yhteiskunta on huolehtinut terveys-ja sosiaalipalveluiden järjestämisestä. Kuinka toimitaan tulevaisuudessa? Vanhusväestön osuus kasvaa, hoivapalveluja tarvitaan enemmän, riittäkö verotuksella kerättävät rahat ylläpitämään edes siedettäviä julkisia palveluja?

Minä olen meidän perhe. Tämänkin perheen tehtävä on huolehtia omistaan. Olisikohan aiheellista ottaa vapaaehtoinen eläkevakuutus?