Kirjoituspöydän laatikossa
epämääräiset paperit epämääräisessä järjestyksessä
ja pöydällä lojuu pääsiäiskortit ja kesä-ale mainokset sulassa sovussa.
Likapyykit eivät pese itse itseään
eivätkä koiranruokapurkit kävele kierrätyspisteelle,
sinne on sentää matkaa 500 metriä,
ja pihalla seisoo kaksi vakavaa naista
kyselevät huolestuttaako ympäristöasiat
ja olenko ajatellut maailmanloppua,
tyrkkäävät lehtisiä käteeni.
Mennessäni
vien ne
paperinkeräykseen.