Runotorstai 103

Salaisuusko painaa pään kumaraan,

kasvattaa pitkän otsatukan

naulaa katseen pöytään, seinään, oveen. Kaikesta ohi.

Saako salaisuus jalat maitohapoille,

tekee hymyistä jähmeitä.

Paljonko salaisuus painaa?

Mustelmat tuttavan käsivarressa. Taas.

Katson pöytään, seinään

johonkin ohi.

Kuka jaksaa uskoa enää ovenpieliin.

Lepääkö salaisuus kahvihuoneen pöydällä.

Minä en kysy, etkä sinä kerro.

Huomaammeko jonakin päivänä,

että pöytä

on uponnut lattiaan.