Kuusitoistavuotiaana
ammatinvalinnanohjaajalla
psykologi ei katsonut silmiin.
Järjesti yhä uudelleen ja uudelleen
kuulakärkikynän, viivottimen ja paperiveisen
suoraan linjaan
kirjoitusalustan kanssa.
Minun maailmassani ei viivotinta tunneta.
Linjat voi piirtää vapaalla kädellä,
ja jos menee liikaa vinoon
aina voi viereen piirtää uuden,
vähän suoremman.
Kirjekuoret reviään auki.
Toisinaan innokkaasti,
malttamattomana
toisinaan hitaasti ja huolellisesti,
nautiskellen.
Testit kertoivat
sosiaaliala tai taide.
Valitsin sosiaalialan,
psykologi kiitti käynnistä.
