Tähäkö on tultu

Yö ei odota meitä enää,
armollinen pimeys lipuu hitaasti ulottuvilta
ja valo paljastaa jokaisen elämänrypyn,
jokaisen epäröinnin pilkahduksen.
Hymyillään, ja silti,
tuijotetaan toistemme virheisiin,
painetaan muistiin heikot kohdat
arpeutuneet haavat
kipupisteet.
Nouseva aurinko sivelee ympärillemme
kultaa ja hopeaa, 
mutta me emme sitä näe.