Navettapolulla

Äiti pyyhki märkiä käsiään esiliinaan,

venytti kaulaansa pitkäksi, jännitti huuliaan:

Pryyyiitänne pypryyyyyyyi!

Lehmänkello kilkkasi, sähköpaimen napsui,

kuivaamo hurisi ja vilja tuoksui.

Vaan ei kuki enää peruna,

latomerestä jäljellä satunnaisia valkoisia pyöröpaaleja.

Kellarin katto romahtanut,

navetan kivijalka hassusti vinksallaan.

Pihatietä kävellessä

savi tarttuu ikävästi kengänpohjiin.