Kuvat otettu maaliskuussa 2008.

 Ja kuva paria päivää aiemmin:

Sateenkaari 

"...tiskivedessä voi nähdä sateenkaaren..."

Kuka niin on kirjoittanut, minäkö?

Vai  ominko joskus jonkun toisen sanat,

uskoin niihin?

Liian monella tiskarilla

sateenkaaren värit hehkuvat 

vain

hukkuneissa haaveissa.

Valokuvatorstai:

Tämä sateenkaari on minun!

Koirakin irvistää tupakansavulle! Raikasta ilmaa kiitos.

Pistinpä pyllyn maahan...

Ahvenjahdissa!

Valokuvatorstain aihe: Parasta kesässä:

Mökkirantaa ei mikään voita.

Runotorstain aiheena myös: Parasta kesässä

On kesä.

Järven vesi on kylmää

ja kaikki rannan pikkukivet ovat kääntäneet terävimmät kulmansa esiin.

Hyttyset tanssivat himokkaasti paljaiden säärten ympärillä

ja paarmat syöksyvät itsemurhapommittajien lailla pelotta suoraan kohteeseen.

Kompostikäymälään vievän polun neulaset ovat teroittaneet kärkensä erityisen teräviksi

ja joka askeleella kävyt iskevät hampaansa paljaisiin jalkapohjiin.

Minua seuraa kaikkialle jalkapallon nielaiseen naisen upea varjo

eikä mikään voisi olla paremmin.

että nyt riittää

että juoskoon muut,

ja ei elämä ole sarja suorituksia

eikä maassa makaavia saa talloa tai ylittää kuin esteitä,

ja että paska ei maailmasta pesemällä lopu, eikä puhumalla.

Ja että ilman karttaa ja kompassia voi vain vahingossa osua oikeaan.

Sanoisinko, puhuisinko tyhjille seinille, kuuroille korville, huutaisinko tuuleen.

Vai hiipisinkö, muiden huomaamatta, puolivarjoon kauemmas hälystä.

Kuiskaisin kysymyksen kämmeniin.

Mikä tämä on?

Elämä?

mikä tai kuka

kysy miksi ja miten.

Silti.

Älä odota vastausta.

Katsele, kuuntele, haista, maista. Tunne.

Anna sen itse kertoa, tehdä tuttavuutta,

piirtää ääriviivat, maiseman.

Seuraa siveltimen vetoja,

ja tiedät.

idea

loppuun asti ajateltu

vai

piposta vedetty,

tyhjästä nyhjäisty,

hätäännyksissä hosuttu.

Muuttaa nyt vesi viiniksi?

Ja vielä ensimmäisenä ihmetekona?

Toisaalta

suosio

on ollut

siitä lähtien

 taattu.

Tiskipöytä

pursuaa likaisia astioita.

 -Eivät sentään haise.

Kissan vesikippo tyhjä,

koiran napusia matolla

ja leivänmuruja lattialla.

Keittiön nurkassa kasa jätessäkkejä,

entinen elämä pussitettuna.

Yläkerrassa kolistellaan laminaattia lattiaan.

Pöytäliinan tahrassa hymyilee

argentiinalainen Tango.

Lämpöä, happea

palavaa ainetta

katkeamaton ketjureaktio.

Rakkaudessakin:

Leimahdus

tunteiden palo

ja

liekkien lyödessä laipioon

olet mennyttä miestä.